Lomaisia puuhia.

Koju vs. Trukki.

Pete jäi kolmen viikon lomalle, jonka hänen normityöviikosta erottaa lähinnä se, ettei hän kurvaa työpaikkansa pihaan Kuopiosta asti vaan tästä kylän tuntumasta. Lomasta on nyt tiiviisti kaksi kolmasosaa vietetty parakkeja purkaen ja toisistaan erilleen riipien. Kahden viikon tulos: ollaan menossa kojussa numero neljä-viisi. Katja on repinyt urakan _ei-edetessä_ tukkoja päästä jo pienen majavan verran, mutta Pete totesi tänäkin aamuna äidilleen: "enää jäljellä kahdeksan kojun loppusuora!". Oi mistä tuota positiivisuutta voisi tilata esim. rekkalastillisen.

Peten Seppo-eno tuli auttelemaan kivijalan pilkkomisessa ja Peten ulkoilutuksessa.

Työmaalla nähty pienempiä...

...ja isompia apureita. Kuvassa Enska-ukki (Peten isä).

Ajoittain lastia kevennetään myös kaatopaikalle, jossa paparatsitoiminta alkoi nolottaa jopa kokenutta kuvaajaa. Sinne jäivät muovimatot ja seinävillat. Joidenkin järkytykseksi siitä joutuu maksamaan itsensä kipeäksi, että sinne saa jätteensä jättää. Vaikka tietenkin just niin. Mutta eipä yhtään enää ihmetytä metsäkaatopaikat ja syrjäiset kuusenvieruskodinkoneet.

Vaan on se hieno tuo uusi (?!) jätteenpolttolaitos.

Meanwhile in Heiniksen piha. Muutama mustaherukka siellä vielä näyttää kasvavan. Ja pihaankin pääsee taas autolla. Jee.

Aurinko hellii mieltä ja maisema työnaisen sielua. Samoin hellii...

...kaatosade kuivaa paitaa, eristysvillapeite kuplivaa ihoa ja Nukku-Matti raskaita silmäluomia.

Erään illan päätteeksi siirrettiin kolmesta puuelementtikojusta purettu runkomateriaali uuden kodin olohuoneeseen. Kannettavana oli muutama kymmentä kuusimetristä lankkua/ liimapuupalkkia. Eipä tarvinnu kahvakuulatunnille illalla lähtee. Lisäksi tässä urakan myötä ihminen on oppinut mm. sen että kuormansitomiseen tarvitaan käydä asianmukainen kurssi. Ettei esim. ole sama sitooko kuorman jeesusteipillä tai nippusiteillä. Ehkä on siis ihan hyvä, että yksi meistä on sen kurssin suorittanut.

Siihen vaan penkit ympärille, niin mahtuu jengiä kuppia kallistamaan tupareissa ja talkootiimillä.

Tällä viikolla oltiin NIIIIIIIIIN tytyyväisiä siihen, miten saatiin rautarunkoiset kopit liikkumaan Peten työmaan trukilla (joka pumppaa viisi tonnia!!). Sen kunniaksi päätettiin siivota kojujen vierusta pois kaikesta muusta, jotta seuraavaksi saadaan vain siirrellä koju kerrallaan pois betonijalan päältä. Tavoitteena viedä betonijalka ensin talon pihaan ja loppuhuipennukseksi itse varasto. Ai että tuntui hyvältä, kun loputtomalta tuntunut kojunpurku-urakka on jo tässä vaiheessa. 

 Pihansiivoustalkoot, vihdoinkin homma alkaa nopeutua!!

 

..tai sitten ei.

Joku oli raahannut yön aikana putsattuun "pihaamme" toistakymmentä Afrikan mantereen kokoista konttia. Siinä alkoi pilkahdella jopa Peten pohjattoman positiivisuusämpärin pohjakin. Mutta niinhän sitä sanotaan, että kun menee riittävän pohjalle, niin ei ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin! Ai että.