Lomaisia puuhia.

Koju vs. Trukki.

Pete jäi kolmen viikon lomalle, jonka hänen normityöviikosta erottaa lähinnä se, ettei hän kurvaa työpaikkansa pihaan Kuopiosta asti vaan tästä kylän tuntumasta. Lomasta on nyt tiiviisti kaksi kolmasosaa vietetty parakkeja purkaen ja toisistaan erilleen riipien. Kahden viikon tulos: ollaan menossa kojussa numero neljä-viisi. Katja on repinyt urakan _ei-edetessä_ tukkoja päästä jo pienen majavan verran, mutta Pete totesi tänäkin aamuna äidilleen: "enää jäljellä kahdeksan kojun loppusuora!". Oi mistä tuota positiivisuutta voisi tilata esim. rekkalastillisen.

Peten Seppo-eno tuli auttelemaan kivijalan pilkkomisessa ja Peten ulkoilutuksessa.

Työmaalla nähty pienempiä...

...ja isompia apureita. Kuvassa Enska-ukki (Peten isä).

Ajoittain lastia kevennetään myös kaatopaikalle, jossa paparatsitoiminta alkoi nolottaa jopa kokenutta kuvaajaa. Sinne jäivät muovimatot ja seinävillat. Joidenkin järkytykseksi siitä joutuu maksamaan itsensä kipeäksi, että sinne saa jätteensä jättää. Vaikka tietenkin just niin. Mutta eipä yhtään enää ihmetytä metsäkaatopaikat ja syrjäiset kuusenvieruskodinkoneet.

Vaan on se hieno tuo uusi (?!) jätteenpolttolaitos.

Meanwhile in Heiniksen piha. Muutama mustaherukka siellä vielä näyttää kasvavan. Ja pihaankin pääsee taas autolla. Jee.

Aurinko hellii mieltä ja maisema työnaisen sielua. Samoin hellii...

...kaatosade kuivaa paitaa, eristysvillapeite kuplivaa ihoa ja Nukku-Matti raskaita silmäluomia.

Erään illan päätteeksi siirrettiin kolmesta puuelementtikojusta purettu runkomateriaali uuden kodin olohuoneeseen. Kannettavana oli muutama kymmentä kuusimetristä lankkua/ liimapuupalkkia. Eipä tarvinnu kahvakuulatunnille illalla lähtee. Lisäksi tässä urakan myötä ihminen on oppinut mm. sen että kuormansitomiseen tarvitaan käydä asianmukainen kurssi. Ettei esim. ole sama sitooko kuorman jeesusteipillä tai nippusiteillä. Ehkä on siis ihan hyvä, että yksi meistä on sen kurssin suorittanut.

Siihen vaan penkit ympärille, niin mahtuu jengiä kuppia kallistamaan tupareissa ja talkootiimillä.

Tällä viikolla oltiin NIIIIIIIIIN tytyyväisiä siihen, miten saatiin rautarunkoiset kopit liikkumaan Peten työmaan trukilla (joka pumppaa viisi tonnia!!). Sen kunniaksi päätettiin siivota kojujen vierusta pois kaikesta muusta, jotta seuraavaksi saadaan vain siirrellä koju kerrallaan pois betonijalan päältä. Tavoitteena viedä betonijalka ensin talon pihaan ja loppuhuipennukseksi itse varasto. Ai että tuntui hyvältä, kun loputtomalta tuntunut kojunpurku-urakka on jo tässä vaiheessa. 

 Pihansiivoustalkoot, vihdoinkin homma alkaa nopeutua!!

 

..tai sitten ei.

Joku oli raahannut yön aikana putsattuun "pihaamme" toistakymmentä Afrikan mantereen kokoista konttia. Siinä alkoi pilkahdella jopa Peten pohjattoman positiivisuusämpärin pohjakin. Mutta niinhän sitä sanotaan, että kun menee riittävän pohjalle, niin ei ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin! Ai että.

Ain naurain työtäs tee :)

Tän viikon lauantaille siunaantui oikea talkooryöppy: Vesa, Juha ja Paavo olivat valmiina hommiin jo paljon ennen kuin itse isäntäväki saapui kesänajan muuttokuormineen Kuopiosta. Vaikka sää ei oikein suosinut, niin pistettiin porukka ulkohommiin, tänään kyytiä saivat peltikate ja saatiin purettua jopa ensimmäisen kojun kattokin.  Niin vain kattopalkki jäi lopulta trukin hampaisiin ja joutui luovuttaen laskeutumaan alas. Kuvia tästä jännitysnäytelmän loppusuorasta ette valitettavasti saa puhelimen akun sipattua juuri sopivasti. Joskin kyllä Katjan epäuskoiset ilmeet jossain vaiheessa olisivat olleet filmaamisen arvioista viihdettä.

Katolla Vesa ja Pete (ilman turvavaljaita -turvallisuusvastaava tästä pääsi kitisemään), kannatusvahvuudessa Paavo ja Juha.

Koko raksaurakan ihka ensimmäinen päivä kun tehtiin hommia kahdestaan, aurinko tosin saapui kolmanneksi pyöräksi.

Tässä kesäasuntomme, jossa saamme olla ja elellä. Laiteltiin tätä sunnuntai asumakuntoon, maanantaina tytöt tulevat viettämään tänä vuonna vähän erilaista kesälomaa meidän kanssamme. 

Tyttöjen kesäloma on ohjelmoitu siten, että heidät on ilmoitettu Leppävirralle usealle eri koululaisten leireille ja yritetään näin saada soluttauduttua pikkuhiljaa kylän koulukkaittein joukkoon. Olisi ihanteellista, jos tytöillä olisi edes joitakuita tuttuja naamoja siinä vaiheessa kun se ihan oikea muuttokuorma kurvaa täydellisen ihanan talomme pihaan Heinävedentielle kesällä 2019.

Välitankkausta S-marketilla

Olennainen osa raksaviikonloppuja on ruokapuolen hoitaminen. Käytännöksi on vakiintunut suuremman annoksen tekeminen pataan valmiiksi edellisenä iltana/aamulla ja kotihoitojoukot laittavat pöydän valmiiksi urakoijille. Talkoopaikalla on tarjolla juomaa ja pientä naposteltavaa, ja usein kahviakin. Erään kerran tosin kahvinkeitinnesteeksi oli tarjolla vain makukuplavesiä tai limpparia; tuolloin päädyimme Peten äidin kahvilaan.

Helatorstain viikon vietimme keskiviikosta sunnuntaihin enemmän ja vähemmän raksahommissa. Jatkoimme parakkiunelman purkamista, jossa sitä riittääkin purettavaa vielä hyväksi aikaa. Apuna meillä oli Paavo, Martti ja Juha. Kyökki- ja taaperovastuusta huolehti mummo ja Juhan puoliso Jonna.

Sähköjen irroitusta ja kopin saumojen avaamista sisäpuoleta. Pete, Juha ja Martti.

Sähkötaulu irtoaa veljesvoimin.

Juha ja ruuviväännin.

Heippa seinä. Sieltä takaahan paljastuu...

i

...maailmankaikkeuden suurin ilmastointihärveli.

 Lauantai-illan päälle huristelimme Kuopioon katsomaan kolme vuotta sitten uuteen kotiin siirtynyttä Hilla-koiraa, kuka oli meidän kohtaamisestamme lähinnä hämillään.

Herkut kyllä maistuivat Hillalle ihan entiseen malliin. Ruokkijana meidän isompi prinsessa.

Illat päättyvät perheen pienimmääisen iltapesuihin ja -toimiin. Usein hän saa olla yötä mummollaan, tällä järjestelyllä saadaan samalla tankattua isin ja äidin melkoisen kattavaa univajetta.

Tämän viikon aikana yksi vasaroista siirtyi osa-aikaeläkehommiin Paavon hellässä huomassa.

Ps. Yhteistyö amisporukan kanssa olisi vaatinut ulkopuolisen urakoitsijan käyttöä, joten se yhteistyö torppasi heti alkutelineisiinsä.
Pps. Tänään Pete jää kolmen viikon raksalomalle, jonka aikana saamme majailla Peten sukulaisten talolla Leppävirran keskustassa. Siitä vaikka enemmän seuraavalla kerralla.
Ppss. Tätä kirjottaessa kuuntelen jo varmaan kymmenettä hemmetin remonttia tässä seitsemänkerroksisessa betonikerrostalossa, jossa ollaan asuttu nyt 8kk. Tämän porausjyrsimismekkalan keskellä aina kummasti saa uutta pontta palata takaisin oman kodin seinien edistämisen kimppuun.  
Pppss. Sosinomi-lastentarhanopettajatodistus tuli eilen postissa Katjalle. Uusi titteli perheeseen.
Pppsss.

Katjan Martti-isän metsästyskaveri siirtyi paremmille pupumaille tänä aamuna. Hyvää matkaa Terppa.