Se ei oo mies eikä mikään, jos ei valmistu talo. Omin hartiavoimin voitan kaikki vaikeudet ja viivytykset.

Salaojat saatiin valmiksi vkon 43 urakkaviikonloppuna. Seppo ja Vesa hoitivat kaivurointia, kaivon ja putkitushommat. Katja isänsä kanssa touhusi varaston seinän kimpussa ja Pete kirmasi siinä ja välillä. Myös Juhan auttavat kädet ilmestyivät tiimiin sunnuntaina.

Raksakeittiön antimia. Jopa grilli on kuumentunut tässä syksyn aikana ainakin kolme kertaa Ei ollut lainkaan turha hankinta siis.

Pete, Vesa, Seppo ja Martti sekä kupposet kuumaa.

Kolme ensimmäistä kuvaa on talkooviikonlopulta, viimeinen isänpäivän aatolta jolloin puuhasimme kahdestaan. Kuvissa sivuseinän purku, uudelleen kasaaminen oviaukon kanssa, uretaanivaahdotus, villatus, kosteussulutus ja tuulensuojitus. Finnefomerointia hänelle ei tarvittu. Kysykää multa rakentamisesta mitä vaan, niin vastaan teille mitä vaan.

Tämä pääty saatiin laitettua..

...ja sitten taas luontoäiti sammutti meiltä valot. Urakka jatkuu siis ainakin vielä viikon päästä pellitysten osalta.

Ja sen kerran kun lisäät talkooevääseen vettä väkevämpää, niin jo on naapurit apajilla.

Heipä taas pitkästä aikaa. Blogin osoite vaihtui, mutta sama meininki jatkuu. Tunnelmaa kuvaa parhaiten tämä kuva; mutta huomaa ettei oo vielä lusikka nurkassa! Kesän aikana puuhat jatkuivat pääasiassa varastoprojektin kanssa ja kesken ne ovat edelleen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että talon lattian valutyöt jäävät ensi keväälle/kesälle 2018. Sanomattakin on selvää, ettei talossa voida tehdä nyt talven aikana mitään ennenkuin lattia ja sen päälle tulevat tukipilarityöt saadaan hoidettua.  Nyt on paljastunut raksaajan arki, työstä todellakin suurin osa tehdään ihan itse. Apuja meillä oli alkuun paljonkin saatavilla, mutta tietenkin ihmisillä on omatkin elämät ja talkoopäivät on harventuneet. Ja silloin kun olisi porukka paikalla, niin laukeaa koneet käsiin tai ainakin sataa vettä kaatamalla. Jos ei rakeita. Tänä kesänä on tajunnut miten hiiskatin hidasta kaikki on ja rakennusprojektin pessimistisempi osapuoli on todellakin yllättynyt, jos saamme talon muuttokuntoon kesään 2019 mennessä.

Tässä purkutyömaa loppusuoralla. Kopeista seitsemän sai uuden kodin, kolme puista purettiin omiin tarpeisiin ja yksi kolmen puukopin ryhmä myytiin eteenpäin.

Näitä tarvittiin kivijalaksi. Sitä ennen pihaan kaivettiin pesä, jota naapurit arvelivat uima-altaan pohjaksi. Siinähän olikin ollut ideaa!

Päätettiin kuitenkin pysyä alkuperäisessä (tylsässä) suunnitelmassa. Syysvierailumme Helsinkiin ystäväperheen luo kuitenkin nostatti paljuhaavetta sen verran, että ties vaikka omassa pihassa joskus pääsisi uimaan. Tässä tehdään petiä kivijaloille. Sepelikasa on levitetty ihan omin hartiavoimin tuohon ala Katja ja Pete. Parisuhdeaikaa parhaimmillaan. 

Palkit siirtyi tämmöisellä mörssärillä. Samalla laitteella tuli kopit seuraavalla viikolla. Sitä ennen talolle saapuva sähköjohto piti käydä pudottamassa alas. Ei olisi uskonut, että viesti työntilaajalta työntekijälle vie nykypäivänäkin kolme työvuorokautta. Varmaan pullopostilla pistivät menemään. Hurraa sähkölaitos! Ja samaan syssyyn hurraa vesilaitos, Kuopiossa toisessa kotonamme oli "pientä vesivaivaa" kun koko läänin vedet oli toista viikkoo enemmän tai vähemmän ruskeina. 

Ja näin. Vaamit. Kuten pienempi prinsessa asian kuusi vuotta sitten ilmoitti kun itsensä sormiväreillä kauttaaltaan maalasi.

Tässä se pihamme kaun(h)istus sitten on. Kyllå muuttui rumaksi tuossa parin kilsan matkalla kun aloilleen asettui. Meinasi päästä itkukin, että tätäkö rohjoa varten käytettiin todellakin koko kesä. Pete aina muistuttaa ettei keskeneräistä saa arvostella. Toimii tuo ainakin näköesteenä ihan mukavasti.

Tässä näyte 80-luvun salaojista.Olivat noin 10 cm syvyydessä. 

Tässä tämän päivän tyylinäytettä. Jospa tuo toimisi nyt vähän paremmin ja ei enää torppakaan surffailisi kevätaalloilla. Talon sähkömieskin piipahti paikalla, kun sähköt rojahti alas kahvinkeittimen aiheuttaman ylikuorman vuoksi. 

Osa työstä on pakko hoitaa lapiolla. Salaojatiimi kokoontuu seuraavan kerran viikolla 43. Jospa kolmas kerta toden sanoisi ja kone ei olisi niin herkkäsieluista mallia, että pitää vartin välein tunti lepytellä. Melkein samaa sorttia kuin talon emäntä ja sitä lajia riittää yksi per työmaa. Kiitos.

Lomaisia puuhia.

Koju vs. Trukki.

Pete jäi kolmen viikon lomalle, jonka hänen normityöviikosta erottaa lähinnä se, ettei hän kurvaa työpaikkansa pihaan Kuopiosta asti vaan tästä kylän tuntumasta. Lomasta on nyt tiiviisti kaksi kolmasosaa vietetty parakkeja purkaen ja toisistaan erilleen riipien. Kahden viikon tulos: ollaan menossa kojussa numero neljä-viisi. Katja on repinyt urakan _ei-edetessä_ tukkoja päästä jo pienen majavan verran, mutta Pete totesi tänäkin aamuna äidilleen: "enää jäljellä kahdeksan kojun loppusuora!". Oi mistä tuota positiivisuutta voisi tilata esim. rekkalastillisen.

Peten Seppo-eno tuli auttelemaan kivijalan pilkkomisessa ja Peten ulkoilutuksessa.

Työmaalla nähty pienempiä...

...ja isompia apureita. Kuvassa Enska-ukki (Peten isä).

Ajoittain lastia kevennetään myös kaatopaikalle, jossa paparatsitoiminta alkoi nolottaa jopa kokenutta kuvaajaa. Sinne jäivät muovimatot ja seinävillat. Joidenkin järkytykseksi siitä joutuu maksamaan itsensä kipeäksi, että sinne saa jätteensä jättää. Vaikka tietenkin just niin. Mutta eipä yhtään enää ihmetytä metsäkaatopaikat ja syrjäiset kuusenvieruskodinkoneet.

Vaan on se hieno tuo uusi (?!) jätteenpolttolaitos.

Meanwhile in Heiniksen piha. Muutama mustaherukka siellä vielä näyttää kasvavan. Ja pihaankin pääsee taas autolla. Jee.

Aurinko hellii mieltä ja maisema työnaisen sielua. Samoin hellii...

...kaatosade kuivaa paitaa, eristysvillapeite kuplivaa ihoa ja Nukku-Matti raskaita silmäluomia.

Erään illan päätteeksi siirrettiin kolmesta puuelementtikojusta purettu runkomateriaali uuden kodin olohuoneeseen. Kannettavana oli muutama kymmentä kuusimetristä lankkua/ liimapuupalkkia. Eipä tarvinnu kahvakuulatunnille illalla lähtee. Lisäksi tässä urakan myötä ihminen on oppinut mm. sen että kuormansitomiseen tarvitaan käydä asianmukainen kurssi. Ettei esim. ole sama sitooko kuorman jeesusteipillä tai nippusiteillä. Ehkä on siis ihan hyvä, että yksi meistä on sen kurssin suorittanut.

Siihen vaan penkit ympärille, niin mahtuu jengiä kuppia kallistamaan tupareissa ja talkootiimillä.

Tällä viikolla oltiin NIIIIIIIIIN tytyyväisiä siihen, miten saatiin rautarunkoiset kopit liikkumaan Peten työmaan trukilla (joka pumppaa viisi tonnia!!). Sen kunniaksi päätettiin siivota kojujen vierusta pois kaikesta muusta, jotta seuraavaksi saadaan vain siirrellä koju kerrallaan pois betonijalan päältä. Tavoitteena viedä betonijalka ensin talon pihaan ja loppuhuipennukseksi itse varasto. Ai että tuntui hyvältä, kun loputtomalta tuntunut kojunpurku-urakka on jo tässä vaiheessa. 

 Pihansiivoustalkoot, vihdoinkin homma alkaa nopeutua!!

 

..tai sitten ei.

Joku oli raahannut yön aikana putsattuun "pihaamme" toistakymmentä Afrikan mantereen kokoista konttia. Siinä alkoi pilkahdella jopa Peten pohjattoman positiivisuusämpärin pohjakin. Mutta niinhän sitä sanotaan, että kun menee riittävän pohjalle, niin ei ole kuin yksi suunta ja se on ylöspäin! Ai että.

Ain naurain työtäs tee :)

Tän viikon lauantaille siunaantui oikea talkooryöppy: Vesa, Juha ja Paavo olivat valmiina hommiin jo paljon ennen kuin itse isäntäväki saapui kesänajan muuttokuormineen Kuopiosta. Vaikka sää ei oikein suosinut, niin pistettiin porukka ulkohommiin, tänään kyytiä saivat peltikate ja saatiin purettua jopa ensimmäisen kojun kattokin.  Niin vain kattopalkki jäi lopulta trukin hampaisiin ja joutui luovuttaen laskeutumaan alas. Kuvia tästä jännitysnäytelmän loppusuorasta ette valitettavasti saa puhelimen akun sipattua juuri sopivasti. Joskin kyllä Katjan epäuskoiset ilmeet jossain vaiheessa olisivat olleet filmaamisen arvioista viihdettä.

Katolla Vesa ja Pete (ilman turvavaljaita -turvallisuusvastaava tästä pääsi kitisemään), kannatusvahvuudessa Paavo ja Juha.

Koko raksaurakan ihka ensimmäinen päivä kun tehtiin hommia kahdestaan, aurinko tosin saapui kolmanneksi pyöräksi.

Tässä kesäasuntomme, jossa saamme olla ja elellä. Laiteltiin tätä sunnuntai asumakuntoon, maanantaina tytöt tulevat viettämään tänä vuonna vähän erilaista kesälomaa meidän kanssamme. 

Tyttöjen kesäloma on ohjelmoitu siten, että heidät on ilmoitettu Leppävirralle usealle eri koululaisten leireille ja yritetään näin saada soluttauduttua pikkuhiljaa kylän koulukkaittein joukkoon. Olisi ihanteellista, jos tytöillä olisi edes joitakuita tuttuja naamoja siinä vaiheessa kun se ihan oikea muuttokuorma kurvaa täydellisen ihanan talomme pihaan Heinävedentielle kesällä 2019.

Välitankkausta S-marketilla

Olennainen osa raksaviikonloppuja on ruokapuolen hoitaminen. Käytännöksi on vakiintunut suuremman annoksen tekeminen pataan valmiiksi edellisenä iltana/aamulla ja kotihoitojoukot laittavat pöydän valmiiksi urakoijille. Talkoopaikalla on tarjolla juomaa ja pientä naposteltavaa, ja usein kahviakin. Erään kerran tosin kahvinkeitinnesteeksi oli tarjolla vain makukuplavesiä tai limpparia; tuolloin päädyimme Peten äidin kahvilaan.

Helatorstain viikon vietimme keskiviikosta sunnuntaihin enemmän ja vähemmän raksahommissa. Jatkoimme parakkiunelman purkamista, jossa sitä riittääkin purettavaa vielä hyväksi aikaa. Apuna meillä oli Paavo, Martti ja Juha. Kyökki- ja taaperovastuusta huolehti mummo ja Juhan puoliso Jonna.

Sähköjen irroitusta ja kopin saumojen avaamista sisäpuoleta. Pete, Juha ja Martti.

Sähkötaulu irtoaa veljesvoimin.

Juha ja ruuviväännin.

Heippa seinä. Sieltä takaahan paljastuu...

i

...maailmankaikkeuden suurin ilmastointihärveli.

 Lauantai-illan päälle huristelimme Kuopioon katsomaan kolme vuotta sitten uuteen kotiin siirtynyttä Hilla-koiraa, kuka oli meidän kohtaamisestamme lähinnä hämillään.

Herkut kyllä maistuivat Hillalle ihan entiseen malliin. Ruokkijana meidän isompi prinsessa.

Illat päättyvät perheen pienimmääisen iltapesuihin ja -toimiin. Usein hän saa olla yötä mummollaan, tällä järjestelyllä saadaan samalla tankattua isin ja äidin melkoisen kattavaa univajetta.

Tämän viikon aikana yksi vasaroista siirtyi osa-aikaeläkehommiin Paavon hellässä huomassa.

Ps. Yhteistyö amisporukan kanssa olisi vaatinut ulkopuolisen urakoitsijan käyttöä, joten se yhteistyö torppasi heti alkutelineisiinsä.
Pps. Tänään Pete jää kolmen viikon raksalomalle, jonka aikana saamme majailla Peten sukulaisten talolla Leppävirran keskustassa. Siitä vaikka enemmän seuraavalla kerralla.
Ppss. Tätä kirjottaessa kuuntelen jo varmaan kymmenettä hemmetin remonttia tässä seitsemänkerroksisessa betonikerrostalossa, jossa ollaan asuttu nyt 8kk. Tämän porausjyrsimismekkalan keskellä aina kummasti saa uutta pontta palata takaisin oman kodin seinien edistämisen kimppuun.  
Pppss. Sosinomi-lastentarhanopettajatodistus tuli eilen postissa Katjalle. Uusi titteli perheeseen.
Pppsss.

Katjan Martti-isän metsästyskaveri siirtyi paremmille pupumaille tänä aamuna. Hyvää matkaa Terppa.

Pikkuruinen hiekkakuorma pihalle vol 1.
Tuntuu, että urakka vain laajenee koko ajan.
Itkettäs, jos ei naurattais.

Raksatauon katkaisi pihaan ajettu hervottoman kokoinen hiekkakuorma. Hiekkaa loppujen lopuksi sitten riittikin niin paljon, että pihaa piti päästä tyhjentämään välillä yöunien ja välillä työpäivien kustannuksella (Puuha Pete). Katjan suurin huoli oli hyvää satoa antavat mustaherukkapensaat, joista yli puolet saivat päälleen jotainkymmenenmiljoonaatonnia maata. Huoli raparpereista sen sijaan käsiteltiin kaksimetrisellä kivenlohkareella. Ruusupuskatkin olis jääneet hullun kauhakuormurin alle, jollei ehtoisa emäntä olisi ennättänyt niitä tonkimaan alta pois Peten Paavo-serkun kanssa. Nyt on kämmenissä hyvin ansaitut vesirakkulat!

Hulluraktorimies. Varokee, jos näätte kylillä.

Hiekalla täyteteään pihaa tasaisemmaksi ja vähän toiveena myös jarrutella talon intoa painua tuonne jontkaan.

Sinisen parakkirakennuksen purku saatiin hyvälle mallille viikonlopun aikana, kun apujoukoissa oli Martti, Vesa, Paavo ja lastenhuoltojoukoissa Kuopiossa Pirjo-mummi ja Leppävirralla Hilkka-mummo. Purettava parakkirakennus koostuu yhdeksästä rautarunkoisesta parakista, jonka kumpaankin päätyyn on rakennettu kolmen kontin levyinen puuelementtitila. Nopealla matikalla laskettuna, kun yhden parakin koko on 3x6 metriä, niin koko parakin pituus on 45 metriä ja syvyys 3 metriä (=135 m2). Viikonlopun aikana saimme purettua toisen puupäädyn kokonaan ja aloitettua toista päätyä. Parakkien sisältö oli meille hyvin positiivinen yllätys. Sisällä oleva villa oli erittäin siistiä ja aiomme hyödyntää sitä talon villoitusvaiheessa.  Jemmasimme talteen myös höyrysulkumuovia kymmeniä metrejä. Paras yllätys kuitenkin oli se mitä villojen alta löytyi; liimapuuelementtejä, joista saamme joko hyvät rahat tai erittäin hyvää materiaalia suorempien ulkoseinien tekoon.

Purkamaton pääty urakan alussa. Etualalla Martti, taustalla Vesa ja Paavo.

Toinen pääty, jota saatiin alulle. Ja Paavo.

Päivän urakka neljässä kuvassa. Lopuksi isäntä tarkastaa kattoa virallisten valvojien läsnäollessa.

Seinä- ja kattoelementit sekä villaa.

Ainiin! Meillä on nyt nimettynä Leppävirran kunnan omista rakennusvalvojista Tuomas Pursiainen. Toinen jännityksenaihe on viritelmä Varkauden amiskan rakennuspuolen kanssa (josta saimme Paavolta vihiä), koska siellä ajoittain kaivataan opiskelijoille sopivia harjoituskohteita. Saa nähdä kohtaavatko tarpeemme sellaisessa yhteistyökuviossa vai jatketaanko urakkaa ihan omin ynnä sukulaisten hartiavoimin.