Pikkuruinen hiekkakuorma pihalle vol 1.
Tuntuu, että urakka vain laajenee koko ajan.
Itkettäs, jos ei naurattais.

Raksatauon katkaisi pihaan ajettu hervottoman kokoinen hiekkakuorma. Hiekkaa loppujen lopuksi sitten riittikin niin paljon, että pihaa piti päästä tyhjentämään välillä yöunien ja välillä työpäivien kustannuksella (Puuha Pete). Katjan suurin huoli oli hyvää satoa antavat mustaherukkapensaat, joista yli puolet saivat päälleen jotainkymmenenmiljoonaatonnia maata. Huoli raparpereista sen sijaan käsiteltiin kaksimetrisellä kivenlohkareella. Ruusupuskatkin olis jääneet hullun kauhakuormurin alle, jollei ehtoisa emäntä olisi ennättänyt niitä tonkimaan alta pois Peten Paavo-serkun kanssa. Nyt on kämmenissä hyvin ansaitut vesirakkulat!

Hulluraktorimies. Varokee, jos näätte kylillä.

Hiekalla täyteteään pihaa tasaisemmaksi ja vähän toiveena myös jarrutella talon intoa painua tuonne jontkaan.

Sinisen parakkirakennuksen purku saatiin hyvälle mallille viikonlopun aikana, kun apujoukoissa oli Martti, Vesa, Paavo ja lastenhuoltojoukoissa Kuopiossa Pirjo-mummi ja Leppävirralla Hilkka-mummo. Purettava parakkirakennus koostuu yhdeksästä rautarunkoisesta parakista, jonka kumpaankin päätyyn on rakennettu kolmen kontin levyinen puuelementtitila. Nopealla matikalla laskettuna, kun yhden parakin koko on 3x6 metriä, niin koko parakin pituus on 45 metriä ja syvyys 3 metriä (=135 m2). Viikonlopun aikana saimme purettua toisen puupäädyn kokonaan ja aloitettua toista päätyä. Parakkien sisältö oli meille hyvin positiivinen yllätys. Sisällä oleva villa oli erittäin siistiä ja aiomme hyödyntää sitä talon villoitusvaiheessa.  Jemmasimme talteen myös höyrysulkumuovia kymmeniä metrejä. Paras yllätys kuitenkin oli se mitä villojen alta löytyi; liimapuuelementtejä, joista saamme joko hyvät rahat tai erittäin hyvää materiaalia suorempien ulkoseinien tekoon.

Purkamaton pääty urakan alussa. Etualalla Martti, taustalla Vesa ja Paavo.

Toinen pääty, jota saatiin alulle. Ja Paavo.

Päivän urakka neljässä kuvassa. Lopuksi isäntä tarkastaa kattoa virallisten valvojien läsnäollessa.

Seinä- ja kattoelementit sekä villaa.

Ainiin! Meillä on nyt nimettynä Leppävirran kunnan omista rakennusvalvojista Tuomas Pursiainen. Toinen jännityksenaihe on viritelmä Varkauden amiskan rakennuspuolen kanssa (josta saimme Paavolta vihiä), koska siellä ajoittain kaivataan opiskelijoille sopivia harjoituskohteita. Saa nähdä kohtaavatko tarpeemme sellaisessa yhteistyökuviossa vai jatketaanko urakkaa ihan omin ynnä sukulaisten hartiavoimin.